Mistähän mä aloittaisin??!

Siitä, kun sain viimeviikolla hammasraudat? Vai siitä, kun jäin sairaslomalle diagnooseilla "Reactio Acuta e stressu" ja "depressio susp."? Kenties siitä, kuinka olen lähes vuoden rakastanut miestä, joka ei ole pystynyt sitoutumaan vaan on käyttänyt mua pelkästään hyväksi? Voisin myös kertoa siitä, kuinka haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta en halua luopua nykyisestä elintasostani! ...jokatapauksessa tekisi mieli tuoda esiin, kuinka sekaisin mun pää on tällähetkellä...

Tänään pääsin sängystä ylös joskus kolmen jälkeen. Olin mennyt nukkumaan ehkä siinä yhden maissa yöllä. Sitä ennen olin istunut tietokoneella selaillen facebookia, pelaillen typeriä (mutta addiktoivia) nettipelejä ja kirjoitellen viestejä puolin ja toisin deittipalstalla tapaamieni miesten kanssa. Niin, deittipalstalle eksyin omasta mielenkiinnosta ja äidin kehotuksesta. Ihanaa, että äitikin on huolissaan siitä, etten ole vielä löytänyt elämäni miestä......

No, jokatapauksessa. Ajattelin tänään siivota vähän. Koneellisen pyykkiä olen jo pessyt. Kuivumaan en vaatteita kuitenkaan ole vielä saanut, sillä edelliset (jo kuivat pyykit) roikkuvat vielä narulla, kun kukaan ei ole niitä sieltä ottanut pois... en muista milloin ne siihen ripustin. Ehkä viikonloppuna?

Tiskialtaassa (oikeastaan ympäri keittonurkkaustani) on koko astiastoni ja puoltoistatusinainen setti aterimia. Plus kauhat ja lastat. Plus kattilat ja pannut. Tänään varmasti tiskaan. Ainakin puolet tiskeistä. Tai ainakin niin paljon, että mahdun kokkaamaan. Nuudeleita. Tai jotain. Pakastin olisi täynnä ruokaa. Niiden sulattaminen tuntuu vaan ylivoimaiselta.

Ehkäpä tämän vuodatuksen voimalla saan itseäni niskasta kiinni ja siirryn tiskialtaalle. kohta.